maanantai 15. maaliskuuta 2010

El Tiempo

Please, no more aftershocks.
I'm too tired to have another sleepless night. I need sleep, because there's no real coffee. I'd really like to sleep, but i just can't. I'm too nervous all the time, and i think that i'm too tired to sleep. And so i have to eat to keep myself from falling apart, so i will be fat soon, jej.
It's really weird that i don't feel bad when i eat here, like i normally do. Still i'm afraid of gaining weight, even tough i know that i won't let my self to gain weight. I should start doing sports.

I feel restless here, like i can't be still.

Oikeastaan en edes tiedä mitä halusinkaan sanoa. Tässä oli jokin idea alkujaan, mutta tiedän, etten olisi sitä sanonut kuitenkaan, sillä pelkään liikaa jonkun saavan tietää ajatuksistani. Jonkun, jonka ei pitäisi tietää. Tai ehkä pitäisikin mutta en halua nähdä vastareaktiota ja tulla torjutuksi. Se olisi liikaa kaiken muun lisäksi. For now it's enough for me to live in a dream that will never come true.
Olen niin kovin surullinen tapaus, sillä en osaa hillitä itseäni, i just fell head over heals once again, vaikka aikaa kului vain silmänräpäys. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisin voinut tehdä jotain, mutta nyt se on jo liian myöhästä, vaikka maa on sama ja vielä on vuosi aikaa, mutta se on vain vuosi. Välillä pelkään ystävysytyä ihmisiin, sillä tiedän kaiken olevan ohi pian. Viisumini on voimassa vain 365 päivää, eikä 365 päivää ole mitään... even tough just one year of love is better than lifetime alone.

I started my day laying on my bed 60 minutes before i got up, and i ended it in 60 minutos with my chilean friends.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti