Oh, the drama.
Sellaisina aamuina, jolloin tequila hakkaa yhä takaraivossa, eikä ole mitään muistikuvaa edellisestä yöstä, ja huomaatkin että et olekaan yksin, sellaisina aamuina ei oikeastaan tiedä mitä ajatella.
Sellaisina aamuina sade hakkaa ikkunoihin, sillä ilma tulee puhdistaa sellaisten öiden jälkeen. Mutta se ei tahdo puhdistua ei niin millään, vaikka unohdus olisikin syönyt kaikki muistikuvat, aina on joku joka muistaa, ja joku joka ei suostu unohtamaan. Sellaisen ihmisen vierestä herätessään ei osaa ajatella muuta kuin sellaisia ajatuksia, jotka vainoavat vielä seuraavanakin yönä, kunnes ne muuttuvat peloiksi. Sellaisiksi peloiksi, joita ei sanoiksi osaa pukea.
Sellainen tyttö on itsestään liian epävarma, ja pelkää liiaksi tunteitaan, ja sellainen tyttö ei suostu unohtamaan, tai lakkaa kyselemästä.
Sellaiset tilanteet ovat kerrassaan liiankin tuttuja, ei sellaenaan, vaan kokonaisuutena. Kun huomaat, että luot ympärillesi jälleen kerran kuviota jonka osaat parhaiten.
Join myös mustaa kaljaa serkkuni kanssa maalla, ja katselin hämärtyvää maaseutua. Myöhemmin kuu valaisi taivaan. Silloin näin palmun siluetin, ja se sai minut hymyilemään, vaikka tupakan savu leijuikin sisälle ja myöhemmin kirvelee silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti