Joka tapauksessa olen viimeiset kaksi päivää kulkenut Chilen rannikolla aurinkoa etsien. Toki talvella aurinkokaan ei sen kummemmin lämmitä, ei varsinkaan täällä Chilessä, jossa joka helvetin paikka on niin kovin kylmä. Todennäköisesti pihalla on lämpimämpi kuin talossa, sillä käsitys "keskuslämmitys" on täysin tuntematon täällä koko maailman reunalla.
Suunnattoman Tyynenvaltameren läheisyys saa minut kummasti kunnioittamaan merta. Silti sydämeni kaipaa merille, tuonne keskelle ei yhtään mitään ja silti kaiken keskelle. (Viimeiset kaksi päivää olenkin kuunnellut Regina Spektorin Sailor Song:ia, ja piirrellyt ankkureita käsiini)
Olen siis virallisesti talvilomilla, vaikka omaa vapaata otinkin jo ennen lomien alkua. Suunnitelmissa on tutkia Chilen rannikko aina San Carlosista pohjoiseen, aina Isla Negraan asti, ja sitten siitä siirtyä Santiagoon, ja siellä vietellä vajaat viikko vanhan Santiago-possen kanssa, juoden Starbucksin kahvia, ja polttaen tupakkaa katolla. Me parece.
Ainut haittapuoli on se, että viikko Santiagossa meinaa juhlatonta viikkoa santiagossa ja juhlimiseen taipuva sieluni ehkä ei kestä tuota kaikkea raittiutta, kun San Carlosiin jäänyt lover soittelee perään hiprakassa. How cute is that?
Viimeviikolla kävin katsomassa Twilightin kuumeessa, espanjaksi ja huomenna nenä kohti Isla Negraa; Pablo Neruda's home, here i come!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti