Viimepäivinä tulevaisuutta ei ole enää ollut, on ollut vain tässä ja nyt. Olen poiminut päiviä talteen, että kun niitä ei enää ole, voin palata niihin ja ehkä kaikki ei tunnukaan niin pahalta. On kuitenkin sanomattakin selvää, että jos pahimmat pelkoni käyvät toteen, tulevaisuutta ei tule koskaan olemaankaan, ja menneisyyskin häviää samalla.
On niin käsittämättömän huvittavaa ja samalla kauhistuttavaa miten no-life-keski-ikäiset naiset voivat ottaa teini-ikäisen vaihtarin vihamiehekseen ja tehdä kaiken maan ja taivaan väliltä pilatakseen hänen vuotensa ja hänen kokemuksensa. Eikö koko vaihtovuoden ideana ollut pitää hauskaa? Missä meni vikaan?
Oikeastaan olen jo lopen kyllästynyt taistelemaan kaikkea vastaan. Ehkä en kykenekään parantamaan maailmaa yksin. Ehkä en kykenekään muuttamaan koko chileläistä mentaliteettia ja kulttuuria avoimemmaksi yhden naisen rintamallani. Naiivissa omassa maailmassani niin hetken luulin, kunnes ymmärsin, että eihän se ihan niin menekään.
Naiviuudestani sainkin maksaa kovan hinnan, sillä nyt olen noitavainon alla ja koko perkeleen koko perkeleen systeemi kulkee soihtujen ja talikoiden kanssa metsästämässä päänahkaani. Sen siitä saa kun yrittää olla oma itsensä siellä missä se on äärimmäisen kiellettyä.
Toisaalta; en ole aivan yksin kuitenkaan. Onhan minulla minun rakkaat mormoonit.
Viime viikolla olin suhteellisen aallon pohjalla, enkä oikeastaan tiennyt mitä tehdä tai minne mennä. Olin totaalisesti maani myynyt ja toivoni menettänyt. Silloin rakas ja läheisin ystäväni, minun oma henkilökohtainen neuvonantajani ja veljeni neuvoi minua kääntymään Jumalan puoleen. Ateistisuudestani huolimatta näin sen periaatteessa ainoana vaihtoehtona, ja yritin siis saada neuvoa ylemmältä taholta... lopulta päädyin vain käymään keskustelua itseni kanssa siitä, miten jumalan kanssa tulisi keskustella, joten annoin asian jäädä sikseen.
No kuitenkin perjantaina kotiin kävellessä törmäsimme mormooneihin, ja tokihan ystäväni kertoi heille hetkellisestä uskoon harhautumisestani, ja siitähän mormoonit ilahtui. "Jumala lähetti meidät sinun luoksesi!"
Hetken aikaa uskoin siihenkin, oksensin tuosta ylitsevuotavasta jumaluudesta, ja päätin että ehkä Jumala ei sovi minulle. Onhan se kuitenkin vain halpa huume, eikä huumetkaan ole aivan kaikkien juttu. Kuitenkin mormoonit lupasivat rukoilla puolestani, ja niin siis päädyin heidän ystäväkseen, ja jos nyt en ihan heti vaihda maisemaa, niin mistä sitä tietää mihin se sitten vie.
Eikä tässä nyt aivan masennukseen olla painuttu. Itseasiassa viimepäivät ovat käsittämättömästä ahdistuksesta ja pelosta huolimatta olleet yksiä parhaita. Olen huomannut keitä todelliset ystäväni ovat, ja ketkä ei. Nyt ehkä osaan ymmärtää kehen luottaa ja kehen ei.
Kaiken kukkuraksi tulin ulos kaapista jopa host-vanhemmilleni. Vaikka periaatteessa sillä ei olekaan enää mitään väliä, sillä minut kiristettiin allekirjoittamaan paperi, jossa kiltisti lupasin palata kaappiin ja unohtaa gay-vallankumoukset ja muut sen sellaiset, eli siis sellaista suvaitsevaisuutta systeemin osalta. Mutta ei menetetä toivoa, kaikki on vielä mahdollista, ja sitä ei ikinä tiedä mitä huominen tuo tullessaan, vaikka eipä sillä enää olekaan niin paljoa väliä. Tapahtui mitä tapahtui, i know i'm not alone, vaan olen keskellä suurta ihmissuhde draamaa! Joka päivä salaisuuksia paljastuu, juonia punotaan ja rakastavaiset kohtaa, miksei onnellisetkin, mistä minä tiedän. Koko ajan tämä ihmissuhdeverkko tihenee, joka päivä on enemmän lusikoita minun sopassa, välillä muidenkin. On vihaa, on rakkautta, pettämistä, sydänsuruja, salarakkaita ja rakkaita salassa, on liittoutuneita ja keskusvaltoja, on ihan oma maailman sota käynnissä, ja tässä sodassa minä en tiedä olenko minä se Hitler, vai olenko sitenkin Churchill? Vapiskaa Salkkarit, Chilen teleseriat voittaa 6-0 (ja jos todellisuudessa kuvittelee että salkkarit on paskaa, tulkaa ihmeessä chileen seuraamaan niiden saippuaa!)
Näin siis täällä päiväntasaajan tällä puolen.
Rakkaudella: Rumpelstiltzkin.
(P.S. tekstiä piti sensuroida, sillä jos puhun paskaa systeemistä, joudun ongelmiin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti