Olen taistellut tuulimyllyjä vastaan. Jotain aivan olematonta, jota en kuitenkaan voisi voittaa. Ja jos yhtään itseäni tunnen, jatkan taistelua, vaikka tunnustankin olevani harhaluuloinen, mahdollisesti päästä ihan pipi.
Ei sillä, nyt on menetetty lähes kaikki mitä oli menetettävissä, kaikki on rakennettava alusta, ja hyvin on alkanut rakennustyöt. Tehokkaammin, kuin kaivostyöt Chilen mainareiden pelastamiseksi.
Selvisin siis sodastani muuta maailmaa vastaan, mutta ymmärsin, etten ollutkaan Churchill, en suinkaan. Minä olinkin oma Stalinini, ja yhdessä liittoutuneiden kanssa kukistin Hitlerin, mutta myöhemmin liittoutuneet hyökkäsivätkin minua vastaan, ja nyt elän aivan omaa kylmää sotaani. Saa sitten nähdä ketkä ovat minun Vietnamini ja kuka onkaan minun Afganistan.
Mutta minulla on vielä minun Puolani, minun DDR ja muut pikku neukkulat, minun rakkaat Chileläiseni. (Luoja, miten saankin itseni kuulostamaan kamalalta päällepäsmäriltä ja manipuloijalta, mutta hei, niin minusta kylillä puhutaan!)
Saan siis jäädä Chileen kaikista ongelmista huolimatta. Saanko siitä sitten kiittää jumalaa, vai perhettäni, vai AFSn hyvää sydäntä, sitä en tiedä. Mutta ehkä kuitenkaan en siihen jumalaan vielä sekoa, vaikka mormonit ovat hyvin saaneet minut pauloihinsa. Heidän kanssaan en tunne itseään yksinäiseksi, en surulliseksi, mutta pelkään.. me dan miedo más que la chucha con su dios!
Joka tapauksessa hinta seuraaville 4,5kk oli kallis. Menetin sananvapauteni, vapauteni ja vapauden vielä osoittaa rakkautta. Missä on minun ihmisarvot? Miksen minä saa tehdä mitä huvittaa niin kauan kuin kuljen kaidalla polulla, enkä tule hakatuksi? Ovelasti vielä pakottivat minut eroamaan, mutta kuka käski pistää suhteelle nimen? Kyllä, erottiin, mutta mitä se meinaa? IN YOUR FACE KGP!
Mutta nyt minä keskityn taistelemaan aivan omia tuulimyllyjä vastaan, muttamaan maailman yhden naisen rintamallani ja odottamaan kunnes ihmiset ympärilläni muuttuvat. Kun minä lähden Chilestä, ei ole enää San Carlosin hirmuista tyrannia, sen minä lupaan kaikille tuleville vaihtareille jotka joutuvat San Carlosiin. Minä voin tulla ristiin naulituksi teidän kaikkien tulevien vaihtareiden puolesta! Heittäydyn myös marttyyriksi kaikkien tulevien homovaihtareiden puolesta, minä uhraudun teidän kaikkien puolesta, ja odottakaa vain joulukuuhun San Carlosin ensimmäistä gay-pridea! Minä kylvän siemenen joka kasvaa! Minä muutan maailman aivan yksin! Kyllä!
¡VAMOS, SANCHO PANCHA, TODAVÍA NO HEMOS GANADO LOS GIGANTES!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti