Eilen maaperä paranteli asentoaan jättäen ihmishenkiä, taloja ja kaupunkeja alleen. Eikä siinä vielä kaikki. Sen jälkeen se vielä huuhteli rauniot olemattomiin.
Täysikuu on valaissut kylmiä öitä taivasalla Andien kehystäessä maiseman ja lintujen huutaessa.
Eläimet huomaavat luonnonkatastrofit ennen muita, sillä hevoset, laamat, koirat ja linnut huusivat läpi yön, emmekä me tajunneet varoituksia ennen kuin koko maailma tärisi ympärillämme, ja ihmiset juoksivat huoneistaan pihalle turvaan.
Nukuin siis ensimmäisen yöni Chilessä kosteassa nurmikossa lähes sadan muun vaihtarin kanssa.
Ei sillä, elämä ei ole silkkaa helvettiä, vaan voimme löytää monenkirjavasta vaihtariporukasta ihmisiä, jotka olisin halunnut tuntea pidempäänkin. Esimerkiksi eräs itävaltalainen, joka haltioissaan hokee nimeäni, sillä osaa lausua sen oikein. Itseasiassa juuri kyseinen itävaltalainen pelasti minut maanjäristykseltä, sillä itsehän olin paniikissa ja väsynyt, etten tajunnut tilannetta, ennen kuin hän läpsi minua kasvoille ja käski painua pihalle.
Olen myös tavannut henkilön, jonka kaverin isä on m-rodin asianajaja, eli olen askelta lähempänä elämäni rakkautta<3
Kahden päivän eristyksen jälkeen saavuimma Santiagoon ja saimme kuulla tilanteen todellisen vakavuuden, jota oltiin kaunisteltu meille leirillä. Orientaatio jäi sitten sikseen, mutta eiköhän tämä kasvata ihan kokemuksena.
Jälkijäristyksiä odotellessa.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)